Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Vihdoinkin tuo kauan odotettu päivä näki aamunkoiton. Tänään, keskiviikkona 12.7.2006, Milo matkaisi autossa 170 kilometriä ja saapuisi ilta-auringon saattelemana uuteen kotiinsa. Saavuimme Taramönttilään kahdelta iltapäivällä, jossa pienillä glenninaluilla oli käynnissä hurja takaa-ajoleikki synnyinkotinsa vehreällä nurmella.

Näytä/piilota loput tekstistä

Välillä painittiin niin, että näytti kuin tuolla vihreällä alustalla olisi ollut vain yksi iso brindlen värinen elävä möykky, josta pilkotti esiin vehnänvärinen hännän pätkä. Välillä möykky piilotti häntänsä sisäänsä ja työnsi esiin vehnäisen kuononsa. Sitten möykky taas hajosi viideksi pieneksi glenniksi - yksi vehnän ja neljä brindlen väristä pentua kiisi jälleen huumaavaa vauhtia pitkin Taramönttilän vihreää kiitorataa. Siinä sitten ihastelimme auringon paisteessa pentujen leikkejä ja huomasimme, että yksi puuttuukin jo joukosta. Milon velipoika, Reino, olikin jo matkannut uuteen kotiinsa. Toivottavasti Reino on kotiutunut mukavasti ja nauttii koiranelämästä täysin palkein, tuottaen iloa uudelle perheelleen :)

Vietimme Vuorentaustassa useita tunteja, jonka aikana keskustelimme glenneistä, niiden hoidosta ja vähän muustakin. Käytiin lenkillä käytiin Piikun ja Mörrin kanssa, saimme opastusta Sissiltä ja Jukalta käytännössä, miten glennin trimmaus ja kynsienleikkuu hoituu. Apuna tässä touhussa joutui olemaan Piiku, joka tuntui suhtautuvan touhuun iän mukanaan tuomalla vakaudella ja kärsivällisyydellä, vaikka sillä mielenkiintoisempaakin tekemistä varmasti olisi ollutkin. Hieman ennen lähtöämme Milo kävi suikussa. Tuntui nauttivan hommasta täysin siemauksin. Suihkun jälkeen odottelimme lämpimässä auringonpaisteessa turkin kuivumista ja joskus kahdeksan maissa aloitimme matkan kohti Milon uutta kotia.

Autoon olimme ottaneet mukaan lelun sekä pahvilaatikon, jossa pentu saisi maata sanomalehtien ja pyyhkeen päällä. Sissiltä saimme vielä mukaan toisen pyyhkeen, jossa oli tuttuja hajuja. Matkaan lähdettyämme Milo kuitenkin alkoi vaikuttaa hieman hätääntyneeltä, joten otin sen syliini. Jonkun aikaa se seurasi tarkkaan maisemia, ja laskimmekin leikkiä, että josko se yrittää muistaa tien kotiin. Saa sitten jolkutella takaisin Mönttilään, jos ei uusi koti miellytäkään. Ennen pitkää se kuitenkin ryhtyi petaamaan itselleen paikkaa syliini. Siinä tuo komistus sitten välillä nukkui, käänteli kylkeään, tuijotteli meitä ja tuhisi. Puolimatkassa näytti siltä, että Milon kurkkua kuivasi, joten pysähdyimme pitämään juomatauon. Samalla kävimme ihmettelemässä kaunista järveä ympäröivää luontoa. Sepäs olikin oiva paikka merkitä omaisuudekseen, joten Milo päätti tyhjentää rakkonsa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka uusi isäntä ja emäntä joskus mökin tuon kauniin järven rannalle pykäisivät. Ei tarvitsisi muuta kuin ostaa tontti ja siirtää kolmostie levähdyspaikkoineen kulkemaan huitsin nevadaan. Mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi? Kotiin saavuimme puoli yhdentoista maissa ja laitoimme heti Milolle nappuloita turpoamaan. Ymmärrettävästi Milo arastellen tutki omaa soppeansa ja sen lähiympäristöä. Ruoka oli samaa tuttua, mitä Milo syntymäkodissaankin sisarustensa kanssa söi - hyvää, ja se tulikin syötyä todella reippaasti. Nautinnon "kruunasi" pieni hikanpoikanen, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Iskeekö se hikka muuten koskaan millään muulla tavalla? Ruokailun jälken kävimme ihmettelemässä lähimetsän käpyjä ja tuoksuja. Siinä samalla sitten vapautettiin luontoon lisää orgaanista ainetta sekä kiinteässä että nestemäisessä muodossa.

Oli nukkumaanmenon aika. Järjestelimme patjan Milon sängyn viereen. Tarkoitus olisi, että Milo nukkuisi jatkossa eri huoneessa kuin me, joten totuttelemme sen siihen nukkumalla aluksi itse sen vieressä. Näin asiantuntijat kirjoissa neuvovat tekemään. Melko katkonaiseksi jäi uni isännällä ja emännällä tuona yönä, kun tuntui reagoivansa jokaiseen pieneen rasahdukseenkin. Yhdet pissat teki yön aikana lehden päälle ja tämä siksi, että ei ehkä osattu tulkita Milon viestejä oikein vielä tässä vaiheessa. Yön aikana Milo vaelsi patjalle viereemme; ensin kainaloon ja siitä vähitellen alemmas, kunnes aamulla heräsin Milon pää jalkapohjani päällä. Aamupissojen jälkeen annoimme ruoan samassa aikataulussa kuin mihin se oli tottunut jo synnyinkodissaan. Useasti käytiin ulkona takapihan metsässä ja tottuneesti Milo siellä jo kulkeekin. Isoa rinkiä kierretään metsässä myös Milon vetämänä (jää aina odottamaan parin metrin päähän, jos edetään liian hitaasti), mutta kyllä tuo meitäkin kovasti seuraa, kun "pakoon" lähdetään. Melkoinen tutkimusretkeilijän alku. Lelutkin ovat saaneet kovaa kyytiä. Suosikkileluiksi ovat valikoituneet Kari -niminen myyrä karvaisine häntineen sekä Kiraffi -niminen kirahvi, joka örisee jämerästi joutuessaan riepotuksen kohteeksi.

Todella hienosti on Milo osannut tehdä asiansa ulkona eikä ole kovin montaa kertaa tarvinnut emännän tai isännän luuttuun tarttua. Ovat niin säännöllisiä kuitenkin nuo hätätilanteet, että hyvin jo osataan ennakoida milloin on hyvä käydä haahuilemassa ulkona. Kovasti on kehuttu ja rapsuteltu, kun on tehty asiat onnistuneesti ulos. Kävipäs kerran muuten myös niin, että tultuamme sisälle erään pissan jälkeen, Milo meni ovelle vikisemään. Hetken mietin, että mikähän nyt on homman nimi, kunnes siihenkin syy selvisi pissan ja kakan muodossa sanomalehden päällä. Eipä tullut mieleen, että Milo osaisi jo itse pyytää päästä ulos pissalle, varsinkin kun juuri oli oltu ulkona hyvä tovi :)

Illalla sitten oli vuorossa Milon suuri seikkailu uudessa ympäristössään. Käytiin ensimmäisen kerran vähän omaa pihaa kauempana. Hieman mietittiin, että onkohan vielä tässä vaiheessa järkevää lähteä tutkimaan maailmaa pihapiirin ulkopuolelta, mutta koska pihapiirissä mentiin jo sellaista vauhtia niin ajateltiin, että ehkä voidaan käydä katsomassa mitä muuta maailmasta löytyy. Puolen kilometrin päähän lähdettiin kävellen kauppaan. Milo matkasi sylissä oikeastaan aina kun oltiin liikeessä; kerran laskin sen maahan ympäristöä tutkimaan ja samalla lähestyikin viisi pyöräilijää peräkkäin. Pikkuisen jännitti, että kuinkahan se asiaan reagoi, mutta enemmänkin uteliaana Milo niiden perään katseli. Ohitse kiitäviä autoja se hieman kavahti, mutta sylissä oliturvallista ja pyrimme kävelemään mahdollisimman kaukana autoteistä. Odoteltiin Milon kanssa kaupan lähellä olevassa metsässä sen aikaa, kun M kävi kaupassa. Metsässä oli niin hyvät hajut, ettei se pystynyt oikein niihin autoihin enää keskittymäänkään. Hurjan retken päätteeksi käytiin vielä juoksemassa oman tutun lähikallion ympäri muutaman kerran ja sen jälkeen olikin hyvä ottaa piiiiiiitkät nokoset olohuoneen sohvalla, jossa oli kiva kaivautua tyynyn alle uinumaan. Vaikuttaa siltä, että parempaa paikkaa uudessa kodissa ei olekaan - minoon katos luolakoira!

Nokosilta herättyään oli Milo intoa täynnä. Leikittiin hetken sellaisella minikokoisella rekka-auton renkaalla ja sitten se lähtikin tutustumaan uuteen kotiinsa tarkemmin. Alun arkuus oli nyt poissa ja Milo nuohosi asunnon läpi kuin vaativa, vastaava rakennusmestari Stenholm Nelosen Talo-ohjelmassa. Puuhaillessa tulee nälkä ja onneksi olikin kello 22 iltapalan aika. Hyvällä ruokahalulla nautittiin tarjottu ateria, jonka jälkeen lähdettiin kävelylle lähiympäristöön. Hienosti mentiin yhtämatkaa ja Milo haisteli kaikkea aina pienistä asfaltilla lojuvista kivistä tuoksuviin päivänkakkaroihin. Hieman laajennettiin kävelyreviiriä takapihan metsästä noin 100 metriä eteenpäin ja Milo tuntui nauttivan joka hetkestä. Jossain vaiheessa nappasi kiinni M:n capri-housujen lahkeesta, mutta irrotti otteensa välittömästi kuultuaan sanan 'irti'. Milo tuntuu ymmärtävän hyvin myös sanan 'ei' merkityksen. Lopuksi Milo pyöriskeli vielä takapihan metsän reunustalla sijaitsevassa pienessä heinikossa, joka on ehdottomasti se paras paikka ulkomaailmassa :)

Kyllä on ihana pieni kaveri. Yhteinen taipaleemme on nyt alkanut ja olkoon se elämää parhaimmillaan. Paljon on vielä opittavaa ja koettavaa edessä sekä Milolla että koko perheellä. Kiitos jo tässä vaiheessa Sissille ja Jukalle kaikista neuvoista ja lämpöisestä kiinnostuksesta, jota olette osoittaneet. Tulemme varmasti kääntymään puoleenne neuvoja kysyen vielä monen monta kertaa. Niin ja tietenkin onnentoivotukset myös Milon veljien ja siskon emännille ja isännille - ovat nämä mukavia aikoja!

Lisää kuvia Kuvagalleriassa.