No, mitäs tänne kuuluu?

Milo on saanut selkeästi lisää rohkeutta Pessin kanssa peuhattuaan. Enää eivät naapuruston koirat tunnu pelottavan poikaa yhtään vaan nyt Milon häntä heiluu innokkaasti, kun se edes kuulee jossain jonkun toisen hauvan haukkuvan. Se onkin jo tehnyt tuttavuutta rohkeasti Elviksenkin kanssa (2v. Suomenlapinkoira), jota aikaisemmin arasteli lujasti. Hyvin ovat pojat tulleet keskenään toimeen vielä tässä vaiheessa. Jääpä nähtäväksi miten menee jatkossa, koska rockin kuningas ei kuulemma oikein siedä toisia uroksia ja glennitkin ovat yleensä luonteeltaan sellaisia, etteivät ainakaan peräänny, mikäli joku riitaa haastaa. Riidan aloittajaksi glenni tuskin ryhtyy.

Näytä/piilota loput tekstistä

Hiljalleen ollaan alettu totuttaa poikaa myös pantaan ja hihnaan. Pannan laittaa poika hienosti itse päällensä, jos vähän namilla kannustaa ja suhteellisen nätisti osaa taivaltaa hihnaankin kytkettynä. Välillä hihnan kanssa tulee täysi pysähdys, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä ollaan lopulta yleensä eteenpäin taas päästy. 'Odota' -käsky on sellainen, jota Milolle on opetettu heti alusta pitäen ja pikkuhiljaa tuntuu siltä, että on mennyt perille. Käskyn kuultuaan istahtaa odottamaan esim. suojatien eteen ja jatkaa matkaansa vasta, kun kuulee käskyn 'mennään'. Pieniä lenkkejä ollaan tehty lähiympäristöä kierrellen ja pariin kertaan ollaan käyty pikaisesti kaupungillakin, jotta Milo näkee vähän ihmisvilinääkin. Rautatieasemalla käytiin ihmettelemässä saapuvaa junaa ja liituraitapukuisia businessmiehiä kiiltävissä kengissään.

Luoksetuloa on viime päivinä harjoiteltu kovasti. Kotona sisällä ja ennestään tuntemattomassa paikassa tulee luokse hyvin ja hieman kauempaakin. Jos ei sisällä tulisi niin hienosti luokse käskyn kuultuaan, olisi varmasti syytä tutkituttaa pojan kuulo - sen verran kuuroille korville käskyt kaikuvat, kun paikka on ulkona, entuudestaan tuttu ja jotain mielenkiintoista on pojan näköpiirissä. Nooh, harjoittelu tekee terrierin ...vai tekeekö? :)

Milolla on sisäinen palo olla mukana kaikessa, mitä isäntäväki puuhaa. Ei ole väliä mitä tehdään, pääasia on, että tehdään ja se saa olla mukana. Auton pesussa Milo oli todella hyvä apuri kuljettaessa märän pesusienen hiekkaiselle pihatielle riepoteltavaksi aina tilaisuuden saatuaan. :) Milo muuten on autolla matkatessa todella rauhallinen ja yleensä aika kuluukin nukkumalla, välillä vettä siemaisten.

Tiistana Milo täytti 10 viikkoa ja sen kunniaksi annettiin sille matolääke. 10cm tahnaa poskeen ja emännän tahnaisen sormen pesu hoitui Milon toimesta - slurps, slurps. Puntarissakin käytiin, asunnossamme juoksee 5 kiloinen pötkylä.

Ulkoillessamme on ilmennyt uusi, värisyttävä ongelma pupun papanoiden muodossa. Ne tuoksuvat niiiiin hyvältä ja maistuvat vielä paremmalta. 'Irti' -käskyä tulee siis treenattua kylliksi, vaikkei se Milolla vielä täysin takaraivossa kolkutakaan. Taitavat papanat Milon silmissä olla parempia kuin Proformancen penturuoka, jota ei poika kertakaikkiaan suostu syömään pitkillä hampaillakaan. Aloimme hieman huolestua pennun syömättömyydestä kun oli jatkunut muutaman päivän ja päätimme kokeilla lisätä joukkoon hieman Eukanuban pentunappuloita. Kelpasi. Pelkkää Proformancea ei edelleenkään suostu suuhunsa laittamaan. Laita ihmeessä kommenttia, jos osaat ehdottaa ongelmaan toimivaa ratkaisua. :)