Valloittava touhupetteri

On se vaan sellainen sydäntensärkijä. Niin ihastuksissaan ovat olleet naapurustomme ihmiset, jotka ovat tuttavuutta pääseet Milon kanssa tekemään ulkoillessamme. Milon sisäinen ja erityisesti ulkoinen söpöys on valloittanut kaikkien sydämet. Milo on ottanut jokaisen innokkaasti, häntä onnesta heiluen, vastaan. Milo nauttii suunnattomasti saamastaan huomiosta jota sille pyyteettömästi jaetaan - silittelyä, rapsutuksia ja ihastelua. Milo rakastaa kaikkia ihmisiä, pieniä ja isoja.

Näytä/piilota loput tekstistä

Ensikosketukset naapuruston koiriin olivat sen sijaan hieman pelottavia. Isoja hurttia, jotka räksyttävät ikävästi Milon nähdessään - tottahan siitä pieni vähän pelästyy. Sittemmin tosin kiinnostus näitä räksyttäjiä kohtaan on voittanut pelon ja Milo näyttääkin selkeästi uteliaisuutensa tarkkailuasemista. Pian Milo pääsee tutustumaan tarkemmin pariinkin koirakaverukseen - 5-v. Bichon Frisé -narttu Misaan ja 1,5-v. Parsonrussellinterrieriuros Pessiin. Isot hännänheilutukset Aleksille perheineen ja Hillalle :)

Milo on löytänyt myös ihmislapsista väsymättömän leikkikaverin, kun kävimme perjantaina esittelemässä pienokaisemme M:n sukulaisille. Viisi täysin uutta ihmistä astui Milon elämään, ja niistä nuorimmainen eli M:n 10-v. veljentytär on tainnut olla tähänastisista uusista tuttavuuksista Milolle kaikkein mieluisin. Pari tuntia meni kuin siivillä, kun lapset kisasivat pitkin nurmikenttää. Kivaa tuntui olevan molemmilla.

Kampaaminen on otettu mukaan päiväohjelmaan, eikä Miloa tunnu se häiritsevän yhtään. Kierähtää aina selälleen, että saa vatsanalusenkin kammattua. Kahdesta tassustakin on jo leikattu kynnet. Reipas koira, joka tekee lähes mitä tahansa saadakseen vähän rapsutuksia. :)

Pari yötä on jo nukuttu omassa sängyssä ja vedettiin Milonkin peti meidän makuuhuoneeseen, kun tuntui olevan tilanteesta aluksi hieman hämillään. Oikeassa taisit olla, Jukka, kun toivotit onnea yritykseen saada glenni nukkumaan eri huoneessa kuin me - luovutimme jo tässä vaiheessa! :) Ja toisaalta, miksi ihmeessä sen ylipäätään pitäisi nukkua eri huoneessa. Kummallinen on joskus ihmisenkin ajatuksen kulku. On paljon turvallisempaakin nukkua, kun on valpas vahtikoira vieressä uinumassa.

Mattoja on rehattu takaisin lattian peitoksi. Milo osaa jo kuitenkin hienosti tehdä asiansa paperille silloin harvoin, kun sisälle asiat tehdään. Toinen syy on se, että Milon jalat lipsuvat liukkaalla lattialla eikä se ole hyväksi pojan nivelille - M jo huolestui, että Milon näyttelyura tyssää siihen.

Kahdesti on Milo jo ollut tunnin yksin kotona. Ensimmäisellä kerralla lähdettiin saunaan, ja Milo oli niin hellyttävän näköinen, kun se tuli juosten ihmettelemään lelu suussaan, että minne me oikein mennään, ja sitten piti jo sulkea ovi kiinni sen nenän edestä. Takaisin tultuamme leikimme sen kanssa pitkän tovin kunnes pojalle tuli uni silmään. Seuraavana päivänä käytiin pikaisesti kaupassa ja apteekissa hakemassa Canex-matolääkettä. Milo taisi nukkua koko sen ajan, kun olimme poissa.

Johtoihin se ei onneksi ole osoittanut vielä minkäänlaista kiinnostusta, toivotaan että kiinnostus ei koskaa heräisikään. Hirmu kiltti Milo muutenkin on ollut. Tottelee hyvällä osumatarkkuudella 'ei', 'irti' ja 'tänne' -käskyjä ja osaa nimensäkin hienosti.

Ollaan jatkettu pieniä retkiä lähimetsiin ja Milo tulee rohkeana ja uteliaana perässä, välillä pysähtyen haistelemaan ilmaa/maata ja sitten pinkaisten juoksuun, ettei varmasti jäisi liikaa jälkeen. Se ei enää yksin lähde kauemmas seikkailemaan, vaan se jää istumaan viereen, jos kumpikaan meistä ei liiku minnekään. Kävellessä se pysyy joko taaempana tai rinnalla, edellä se enää harvemmin kulkee. Usein piiloudumme puun taakse, kun Milo katselee poispäin ja hetken päästä kuuluukin kova töminä Milon juostessa etsimään meitä. Kovat kehut ja rapsutukset kelpaavat kyllä tälle vesselille.

Paljon tulee tietenkin vielä eteen uusia, yllättäviä tilanteita, ettei oikein ensikertalaisena tiedä, miten asioihin pitäisi suhtautua, mutta onneksi takana on kasvattajan tuki ja Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja.