Pupun papanat

Ei olla viime aikoina enää kielletty Miloa syömästä pupun papanoita. Luin keskustelupalstalta (ei toisaalta ehkä kaikkein luotettavin tiedonlähde), että ne ovatkin melko hyviä ravintopakkauksia. Kasvissyöjän uloste sisältää ruuansulatuksen kannalta hyödyllisiä bakteereja ja ravintoaineita, eivätkä loiset voi tarttua kasvissyöjältä lihansyöjälle, joten niistä ei kannata huolissaan olla. Marsu- ja jäniseläimet ulostavat kahdenlaisia papanoita: löysiä, jotka ne syö heti uudestaan, jotta saisivat ravinnon paremmin hyödynnettyä ja kasvikset sulamaan sekä kovempia, kuivia, jotka jäävät maahan. Eli, koiran syömät papanat ovat näitä elimistön jo kahteen kertaan kiertäneitä, jolloin myös kasvikset ovat koirallekin paremmin sulavassa muodossa.

Papanoiden lisäksi on maisteltu myös pehmolelujen täytteitä, paperia, ruohoa, lehtiä, multaa, hiekkaa, vähän isompia kiviä, keppejä, hyttysiä, koppakuoriaisia, ampiaisia, hämähäkkejä, toisten koirien jätöksiä.. Onpa kerran lenkin päätteeksi löytynyt turkinpippurikin Milon suusta! Koiran suu on ihmisen kädet - sinnikkäästi pitää yrittää muistaa tuo, mutta kun suusta pilkottaa liikkumattoman ampiaisen takapää, niin tahtoo sydän aina jättää muutaman lyönnin väliin. Onneksi ei ole vielä suuhun pistosta saanut (*koputtaa puuta*).